Ollaanpa jo heinäkuussa. Nopeasti on kesä vierähtänyt, mutta toisaalta olen onnistunut nauttimaan ihanan pitkiltä (kuin lapsuudessa) tuntuneista kesäpäivistä. Paljon on satanut (ei ole tarvinnut kastella), mikä on mahdollistanut sen, että on hyvällä omallatunnolla voinut lukea kirjoja. Ja paljonpa olenkin lukenut, laidasta laitaan. Osaksi myös tietokirjallisuutta, toista dekkariani varten.
Joopa joo, Aava Meri on jälleen käynnistelemässä tutkimuksiaan. En tiedä, kesäkö ja rento olo vaikuttavat tunteeseen, että haluaisi kirjoittaa liioittelevammin ja pursuavammin kuin edellisessä kirjassa. Luin vastikään kirjan On ilo juoda teetä kanssasi, jonka juoni muuttui loppua kohden yhä epäuskottavammaksi mutta samalla hauskemmaksi ja irrottelevammaksi. Tekisi mieli kokeilla samaa. No, saa nyt sitten nähdä, onko kuiva huumori sittenkin minun juttuni vai jokin muu.
Olen myös löytänyt FB:n erilaiset yhteisöt, lähinnä kirjojen lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvät. Niitä on ollut hauska seurailla ja välillä myös osallistua keskusteluihin.
Ystäviä ja sukulaisia on tavattu ja pieniä matkoja (Porvooseen, Vihtiin, Helsinkiin ja Espooseen) tehty. Olo on virkistynyt eikä ollenkaan niin nuutunut kuin menneinä hellekesinä. Eläköön suomalainen kesä!
p.s. Tämä oli tämän blogin viimeinen teksti. Jatkan kirjoittelua kolmannessa blogissa nimeltä Lumousta etsimässä.
torstai 23. heinäkuuta 2015
lauantai 6. kesäkuuta 2015
Kesäkuu on kaunis
Ollaankin jo kesäkuussa. Olen taas aivan hurmaantunut tästä alkukesän kauneudesta. Olen seurannut, kuinka luonto vähitellen vihertyy ja kaunistuu. Viime syksynä istuttamani sipulit eivät pettäneet, ja tuloksena on upeita tulppaaneja. Rönsytiarellojen pitsimäiset valkoiset kukat (niiden nimi onkin ruotsiksi "pitsimyssy") ihastuttavat. Kielojen tuoksu huumaa. Nuo toukokuun kellot ovat lempikukkiani. Omenapuu ja marjaomenapuu ovat täydessä kukassa.
Tuntuu, että esteettiset luontoelämykset ravitsevat mieltä ja sielua. Ei kaipaa edes taide-elämyksiä. Kirjaan tarttuminenkin tuntuu hieman työläältä. Musiikiksi kelpaa vain (kaunis) klassinen.
Vanhempi poikani on vihdoin palannut Guatemalasta, eikä onneksi tarvitse enää tuntea huolta. Hän on tulossa huomenna kotiin, ja juhlimme hänen syntymäpäiviään ja valmistumistaan. Nuorempi poikani tekee pizzaa ja "juhannushalon" (Glorian Ruoka ja viini -lehdessä olleen reseptin mukaan). Kuohuviini on hankittu, ja on kiva kohottaa maljat esikoispoikani kunniaksi.
Olen ollut jo noin vuoden eläkkeellä. Ihanaa on ollut, eikä aika ole tullut pitkäksi. Pari unelmaakin on saavutettu: kirja kirjoitettu ja matkustettu Roomaan. Mutta parasta on tämä Suomen suloinen suvi!
Tuntuu, että esteettiset luontoelämykset ravitsevat mieltä ja sielua. Ei kaipaa edes taide-elämyksiä. Kirjaan tarttuminenkin tuntuu hieman työläältä. Musiikiksi kelpaa vain (kaunis) klassinen.
Vanhempi poikani on vihdoin palannut Guatemalasta, eikä onneksi tarvitse enää tuntea huolta. Hän on tulossa huomenna kotiin, ja juhlimme hänen syntymäpäiviään ja valmistumistaan. Nuorempi poikani tekee pizzaa ja "juhannushalon" (Glorian Ruoka ja viini -lehdessä olleen reseptin mukaan). Kuohuviini on hankittu, ja on kiva kohottaa maljat esikoispoikani kunniaksi.
Olen ollut jo noin vuoden eläkkeellä. Ihanaa on ollut, eikä aika ole tullut pitkäksi. Pari unelmaakin on saavutettu: kirja kirjoitettu ja matkustettu Roomaan. Mutta parasta on tämä Suomen suloinen suvi!
tiistai 19. toukokuuta 2015
Terveisiä Roomasta
Rooma oli kertakaikkisen ihana! Juuri niin vastustamaton, kuin olin kuvitellutkin. Aurinko helli: neljänä päivänä oli noin 27 lämpöastetta, kahtena hieman vähemmän. Hyppäsimme siis suoraan kesään. Olin kuvitellut, että appelsiinipuut kukkivat, mutta ne kantoivatkin jo hedelmää. Hotellimme sijaitsi kadulla, jonka varrella juuri noita hedelmäpuita kasvoi.
Villa Borghese, Colosseum ja Forum Romanum, Piazza Navona, Pantheon, Espanjalaiset portaat, Trastevere ja Giardino degli Aranci tulivat nähdyiksi. Mutta ohjelmaamme sisältyi myös jotain ennalta arvaamatonta: ajelua segwayllä, tutustuminen runoilijataloon (Keats - Shelley Houseen), Chagallin näyttely ja roomalainen metro- ja bussilakko (joka kesti yhden päivän). Ja seitsemän päivän lipulla ajelimme huviksemme raitiovaunuilla ja näimme näin monia eri puolia Roomasta.
Hotellimme vieressä oli ihana gelateria, jonka eri jätskimakuja kokeilimme ahkerasti. Kävimme myös La casa della caffe tazza d'orossa, jonka kahvin mainostettiin olevan Rooman parasta. Ja 250 vuotta vanhassa El Greco-kahvilassa, Rooman vanhimmassa kahvilassa. Ravintoloiden ruoka oli maukasta, joskus suorastaan herkullista, eikä mitenkään kovin kallista.
Kaiken kaikkiaan sangen onnistunut matka siis!
Mutta Suomen toukokuun kauneutta ei kyllä voita mikään. Koivut ovat hennonvihreitä ja herkkiä, valkovuokot kukkivat vieläkin. Norjanangervot aloittelevat kukintaansa. Roomassa punaiset unikot, täällä kullankeltaiset voikukat. Kaikki on "auringonvihreää" (Gunnar Björlingin sanoin).
Villa Borghese, Colosseum ja Forum Romanum, Piazza Navona, Pantheon, Espanjalaiset portaat, Trastevere ja Giardino degli Aranci tulivat nähdyiksi. Mutta ohjelmaamme sisältyi myös jotain ennalta arvaamatonta: ajelua segwayllä, tutustuminen runoilijataloon (Keats - Shelley Houseen), Chagallin näyttely ja roomalainen metro- ja bussilakko (joka kesti yhden päivän). Ja seitsemän päivän lipulla ajelimme huviksemme raitiovaunuilla ja näimme näin monia eri puolia Roomasta.
Hotellimme vieressä oli ihana gelateria, jonka eri jätskimakuja kokeilimme ahkerasti. Kävimme myös La casa della caffe tazza d'orossa, jonka kahvin mainostettiin olevan Rooman parasta. Ja 250 vuotta vanhassa El Greco-kahvilassa, Rooman vanhimmassa kahvilassa. Ravintoloiden ruoka oli maukasta, joskus suorastaan herkullista, eikä mitenkään kovin kallista.
Kaiken kaikkiaan sangen onnistunut matka siis!
Mutta Suomen toukokuun kauneutta ei kyllä voita mikään. Koivut ovat hennonvihreitä ja herkkiä, valkovuokot kukkivat vieläkin. Norjanangervot aloittelevat kukintaansa. Roomassa punaiset unikot, täällä kullankeltaiset voikukat. Kaikki on "auringonvihreää" (Gunnar Björlingin sanoin).
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Kolmen koon sääntö
Nyt on sitten juhlittu LYK:n eli Lauttasaaren Yhteiskoulun seitsemänkymppisiä. Mukava oli tavata entisiä luokkakavereita ja ihan uusiakin ihmisiä. Ohjelman eteen oli nähty paljon vaivaa. Oli koulun nykyisten oppilaiden musiikki- ja tanssiesityksiä mutta myös entiset oppilaat pääsivät lavalle. Ira Kaspi lauloi jazzia, kosmologi Syksy Räsänen piti juhlapuheen Oppimisesta ja vapaudesta, europarlamentaarikko Heidi Hautala muisteli kouluaikoja, Taikuri Jari taikoi. Juhlan juonsi Niina Nurminen. Koko ilta oli hurjaa aikamatkailua, vuosikymmeneltä toiselle. Mutta mukavaahan se muistelu oli.
Eräs konsulttina toiminut entinen luokkatoveri kertoi pärjänneensä hyvin elämässä ja töissä kolmen koon säännöllä: kuntoilua, kulttuuria ja kivaa. Ihan hyvä sääntö. Jokainen voi sen kivan tulkita omalla tavallaan. Itse ajattelisin, että se voisi olla jotain, joka on itselle mieluisinta ja tärkeintä. Jotain, joka lisää elämänhalua ja tunnetta, että on kiva olla olemassa.
No, yksi kiva asia elämässäni on juuri tuo kulttuuri eli kaksi koota menevät osin päällekkäin. Olin vastikään mieheni kanssa teatterissa eli katsomassa Kari Hotakaisen kirjoittamaa ja Martti Suosalon tähdittämää Palvelija-näytelmää. Suosittelen. Ja kahdessa konsertissa niin ikään olimme viime viikolla, molemmat Savoyssa: suomalainen Jarmo Saaren Republic vieraanaan Timo Lassy soitti omaperäistä jazzia ja yhdysvaltalainen Larkin Poe ns. juurimusiikkia.
Torstai-iltana pistäydyin Ellen lukijaillassa. Päätoimittaja esitteli uusinta muotia, dj soitti musiikkia ja vieraat saivat maisteltavakseen uutuusjuomaa. Ihan mielenkiintoista ja kivaa.
Ja pari hyvää kirjaakin on tullut luetuksi. Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu oli kuplivan kevyt mutta koskettava ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu oli traaginen, järkyttävä ja koskettava. Täysin erilaisia kirjoja mutta kumpikin ajatuksia herättäviä ja tunteisiin vetoavia.
Ja yhtä koota tässä jo kovasti odotellaan eli sitä rakasta kesää!
Eräs konsulttina toiminut entinen luokkatoveri kertoi pärjänneensä hyvin elämässä ja töissä kolmen koon säännöllä: kuntoilua, kulttuuria ja kivaa. Ihan hyvä sääntö. Jokainen voi sen kivan tulkita omalla tavallaan. Itse ajattelisin, että se voisi olla jotain, joka on itselle mieluisinta ja tärkeintä. Jotain, joka lisää elämänhalua ja tunnetta, että on kiva olla olemassa.
No, yksi kiva asia elämässäni on juuri tuo kulttuuri eli kaksi koota menevät osin päällekkäin. Olin vastikään mieheni kanssa teatterissa eli katsomassa Kari Hotakaisen kirjoittamaa ja Martti Suosalon tähdittämää Palvelija-näytelmää. Suosittelen. Ja kahdessa konsertissa niin ikään olimme viime viikolla, molemmat Savoyssa: suomalainen Jarmo Saaren Republic vieraanaan Timo Lassy soitti omaperäistä jazzia ja yhdysvaltalainen Larkin Poe ns. juurimusiikkia.
Torstai-iltana pistäydyin Ellen lukijaillassa. Päätoimittaja esitteli uusinta muotia, dj soitti musiikkia ja vieraat saivat maisteltavakseen uutuusjuomaa. Ihan mielenkiintoista ja kivaa.
Ja pari hyvää kirjaakin on tullut luetuksi. Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu oli kuplivan kevyt mutta koskettava ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu oli traaginen, järkyttävä ja koskettava. Täysin erilaisia kirjoja mutta kumpikin ajatuksia herättäviä ja tunteisiin vetoavia.
Ja yhtä koota tässä jo kovasti odotellaan eli sitä rakasta kesää!
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Kuplivaa
Dekkarini on ilmestynyt! Kävin juuri postista noutamasta ne 50 kirjaa, jotka sitouduin ostamaan. Kustantaja myy loput 150. Kyseessä on siis eräänlainen puolikustanne. Mutta onpa kaunis kirja! Kansi on ihanan sinihämyinen eli siinä on kuvattuna juuri sellainen talvisen illan sininen hetki kuin Suomessa talvella tapaa olla. Ja sitten siinä on luminen puisto, lumesta tehty sydän ja se maaginen taikaympyrä. Kansi kuvastaa oikein hyvin sisältöä.
Eikä sisältökään hullumpi ole. Kirjani ei ole kovin paksu: siinä on 160 sivua. Tarina ei suostunut olemaan pidempi, vaan se ilmoitti, että nyt riittää. Ei auttanut kuin laittaa tarinalle piste. Mutta jatkan seuraavassa kirjassa Aava Meren seikkailuja. Kunhan vedän ensiksi hieman henkeä.
Ilon kuplinnan lisäksi myös kevät aiheuttaa mukavaa kuplintaa. Valoa alkaa jo olla kohtuullisesti (tosin äsken satoi rakeita). Tulppaanit ovat työntäneet maasta vartta ja muutama krookus kukkii.
Juhliakin on tiedossa. Parin viikon kuluttua näen entisiä luokkatovereita, kun entinen opinahjomme, Lauttasaaren Yhteiskoulu, täyttää 70 vuotta ja järjestää hienot juhlat. Vappu ja äitienpäivä ovat tulossa ja vanhin poikani valmistuu (järjestämme hänelle valmistujaisjuhlat). Matkakuume aiheuttaa positiivisia kuplia vatsassa eli Rooman-matka lähestyy. Nuorempi poikamme tulee talo- ja koiravahdiksi.
Viime viikolla olimme äitini luona vieraisilla. Tapansa mukaan hän oli varannut yllin kyllin kuohuvaa tarjottavien kanssa, ja olo oli sen jälkeen sangen kupliva koko päivän.
Eikä sisältökään hullumpi ole. Kirjani ei ole kovin paksu: siinä on 160 sivua. Tarina ei suostunut olemaan pidempi, vaan se ilmoitti, että nyt riittää. Ei auttanut kuin laittaa tarinalle piste. Mutta jatkan seuraavassa kirjassa Aava Meren seikkailuja. Kunhan vedän ensiksi hieman henkeä.
Ilon kuplinnan lisäksi myös kevät aiheuttaa mukavaa kuplintaa. Valoa alkaa jo olla kohtuullisesti (tosin äsken satoi rakeita). Tulppaanit ovat työntäneet maasta vartta ja muutama krookus kukkii.
Juhliakin on tiedossa. Parin viikon kuluttua näen entisiä luokkatovereita, kun entinen opinahjomme, Lauttasaaren Yhteiskoulu, täyttää 70 vuotta ja järjestää hienot juhlat. Vappu ja äitienpäivä ovat tulossa ja vanhin poikani valmistuu (järjestämme hänelle valmistujaisjuhlat). Matkakuume aiheuttaa positiivisia kuplia vatsassa eli Rooman-matka lähestyy. Nuorempi poikamme tulee talo- ja koiravahdiksi.
Viime viikolla olimme äitini luona vieraisilla. Tapansa mukaan hän oli varannut yllin kyllin kuohuvaa tarjottavien kanssa, ja olo oli sen jälkeen sangen kupliva koko päivän.
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Musiikkia ja lukuelämyksiä
Olen käynyt viime viikkoina kolmessa hyvin erityyppisessä konsertissa. Savoy-teatterissa olimme mieheni kanssa kuuntelemassa La Chiva Gantiva -yhtyettä, joka oli ensivierailulla Suomessa. Yhtye koostui kolmesta kolumbialaisesta, ranskalaisesta, vietnamilaisesta ja kahdesta belgialaisesta muusikosta. Heidän musiikkinsa on ns. maailmanmusiikkia, joka yhdistelee monenlaisia musiikkityylejä, joita ovat esimerkiksi lattarijazz, funk ja punk. Eli villi sekoitus ja meno oli myös vauhdikasta, elämäniloista ja energistä. Konserttia voi pitää aurinkoisena vitamiiniruiskeena keskellä viileää maaliskuuta.
Musiikkitalossa oli Michel Legrandin trion, UMO:n ja Helsingin kaupunginorkesterin yhteiskonsertti. Saimme kuulla kolmituntisessa konsertissa kuuluisan elokuvasäveltäjän erityyppisiä sävellyksiä, myös ne ihanat Cherbourgin sateenvarjot ja The Windmills of Your Mind. Jos tästä konsertista tuli nostalginen olo, niin vielä enemmän tuli kolmannesta konsertista eli Savoy-teatterin Sound & Furyn Bread for Soul -konsertista. Siinä soitettiin Edward Vesalan musiikkia, joka oli niin seitsemänkymmentälukulaista. Psykedeelisen musiikin kuvitukseksi seinään heijastettiin meditatiivista elokuvaa pilvistä, lumisateesta, virtaavasta vedestä, joiden seuraaminen vaivutti melkein transsiin.
Jotain samaa ajankuvaa oli myös Sadie Jonesin romaanissa Ehkä rakkaus oli totta. Hesari kiitteli sitä hurmaavaksi ja niin se olikin. Romaani on nuoruuden kuvaus, sen kipeän ja ihanan nuoruuden. Ja tietysti myös taiteilijaksi kasvamisen.
Muitakin hienoja kirjoja olen vastikään lukenut eli Leena Krohnin Erehdyksen ja Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset. Leena Krohn on aina niin hyvä ja ajatuksia herättävä ja Juha Hurmeen filosofisesta keskusteluromaanista ei voinut olla pitämättä. Tässä muutama ajatus Hurmeen kirjasta:
"Hyvän kirjan lukeminen on taideteko. Hyvä kirja tekee lukijasta taiteilijan. Ellei osaa lukea hyvin, innostuneesti ja pelottomasti silloinkin, kun teksti sattuu olemaan outoa, ei ikinä opi kirjoittamaan eli elämään. Ilman lukijaa kirjallisia tekstejä ei olisi lainkaan. Itse teksti on lukijalle tarjottu johtolankojen nippu, joka houkuttelee lukijan muokkaamaan mustien merkkien ketjun merkityksiksi."
Musiikkitalossa oli Michel Legrandin trion, UMO:n ja Helsingin kaupunginorkesterin yhteiskonsertti. Saimme kuulla kolmituntisessa konsertissa kuuluisan elokuvasäveltäjän erityyppisiä sävellyksiä, myös ne ihanat Cherbourgin sateenvarjot ja The Windmills of Your Mind. Jos tästä konsertista tuli nostalginen olo, niin vielä enemmän tuli kolmannesta konsertista eli Savoy-teatterin Sound & Furyn Bread for Soul -konsertista. Siinä soitettiin Edward Vesalan musiikkia, joka oli niin seitsemänkymmentälukulaista. Psykedeelisen musiikin kuvitukseksi seinään heijastettiin meditatiivista elokuvaa pilvistä, lumisateesta, virtaavasta vedestä, joiden seuraaminen vaivutti melkein transsiin.
Jotain samaa ajankuvaa oli myös Sadie Jonesin romaanissa Ehkä rakkaus oli totta. Hesari kiitteli sitä hurmaavaksi ja niin se olikin. Romaani on nuoruuden kuvaus, sen kipeän ja ihanan nuoruuden. Ja tietysti myös taiteilijaksi kasvamisen.
Muitakin hienoja kirjoja olen vastikään lukenut eli Leena Krohnin Erehdyksen ja Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset. Leena Krohn on aina niin hyvä ja ajatuksia herättävä ja Juha Hurmeen filosofisesta keskusteluromaanista ei voinut olla pitämättä. Tässä muutama ajatus Hurmeen kirjasta:
"Hyvän kirjan lukeminen on taideteko. Hyvä kirja tekee lukijasta taiteilijan. Ellei osaa lukea hyvin, innostuneesti ja pelottomasti silloinkin, kun teksti sattuu olemaan outoa, ei ikinä opi kirjoittamaan eli elämään. Ilman lukijaa kirjallisia tekstejä ei olisi lainkaan. Itse teksti on lukijalle tarjottu johtolankojen nippu, joka houkuttelee lukijan muokkaamaan mustien merkkien ketjun merkityksiksi."
perjantai 20. maaliskuuta 2015
Salaisuus nro 1 paljastuu eli haave toteutumassa
No niin, nelisen viikkoa ja sitten yksi elämäni suurimpia haaveita toteutuu. Olen saanut kirjoitetuksi kirjan, ja se ilmestyy painosta neljän viikon kuluttua! Kustannus HD julkaisee sen. Kirjani on dekkari nimeltään Lumiprinsessa ja taikaympyrä. Alan vasta nyt tajuta, että tämä todella tapahtuu. Jihhuu, jippii! Uskomatonta. I did it. I really did it.
Kustannus HD:n Arto Pietilä on hyvä tyyppi, ja hänen kanssaan on ollut helppoa ja mielenkiintoista toimia. Hän piti etsivähahmostani (urbaanista seniorietsivästä Aava Merestä), joka on hänen mielestään monipuolinen ja mystinen henkilö. Dekkari puolestaan saa hyvälle mielelle, sisältää yllätyksiä ja on sujuvaa ja helppolukuista. Ja pientä (kuivaa) huumoriakin löytyy. Näin siis kustantajani Arto Pietilä.
Dekkarini miljöö on Helsinki. Tapahtumat sijoittuvat muun muassa Eiranrantaan, Kaivopuistoon, Kruununhakaan, Töölöön ja Lauttasaareen. Akateeminen kirjakauppa, Ritarihuone, Ooppera, Strindberg, Kaapelitehdas ja Hietaniemen uimaranta ovat tärkeitä tapahtumapaikkoja. Helsinki on Aavan kaupunki, jossa hän liikkuu luontevasti kuin kotonaan.
Henkilöitä dekkarissani on ihan kunnioitettava määrä: Alex, Roope, Jani, Tuuli, Sini ja Annastiina. Brigid, Ama ja Gaia. Lasse, Dolores, Mikael ja Minerva. Arja, Matti, Outi, Helmi, Vilma, Helena ja Linnea. Heidän joukostaan löytyvät sekä ystävät että viholliset, uhrit ja syylliset.
Kirjassa puhutaan myös Belsassarista, Luciferista, valon enkelistä, Puckista, keijusta, Lumikista. Lumikuningattaresta, Lumikuninkaasta ja Lumiprinsessasta. Morfeuksesta, Apollonista, Thanatoksesta, Eroksesta ja kolmesta kohtalottaresta.
Aava Meri, eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja, ajautuu yksityisetsiväksi. Hän selvittää kadonneen aviomiehen tapausta. Samalla hän tutkii henkistä valmennusta, meditaatiota ja auroja. Unia, runoja ja rakkautta. Jumalia, uhkauksia ja magiaa. Juttu mutkistuu, kun nuori nainen kuolee. Ja sitten kuolee toinenkin.
Jos kiinnostuit kirjasta, voit tilata sen osoitteesta www.kustannushd.fi .
Kustannus HD:n Arto Pietilä on hyvä tyyppi, ja hänen kanssaan on ollut helppoa ja mielenkiintoista toimia. Hän piti etsivähahmostani (urbaanista seniorietsivästä Aava Merestä), joka on hänen mielestään monipuolinen ja mystinen henkilö. Dekkari puolestaan saa hyvälle mielelle, sisältää yllätyksiä ja on sujuvaa ja helppolukuista. Ja pientä (kuivaa) huumoriakin löytyy. Näin siis kustantajani Arto Pietilä.
Dekkarini miljöö on Helsinki. Tapahtumat sijoittuvat muun muassa Eiranrantaan, Kaivopuistoon, Kruununhakaan, Töölöön ja Lauttasaareen. Akateeminen kirjakauppa, Ritarihuone, Ooppera, Strindberg, Kaapelitehdas ja Hietaniemen uimaranta ovat tärkeitä tapahtumapaikkoja. Helsinki on Aavan kaupunki, jossa hän liikkuu luontevasti kuin kotonaan.
Henkilöitä dekkarissani on ihan kunnioitettava määrä: Alex, Roope, Jani, Tuuli, Sini ja Annastiina. Brigid, Ama ja Gaia. Lasse, Dolores, Mikael ja Minerva. Arja, Matti, Outi, Helmi, Vilma, Helena ja Linnea. Heidän joukostaan löytyvät sekä ystävät että viholliset, uhrit ja syylliset.
Kirjassa puhutaan myös Belsassarista, Luciferista, valon enkelistä, Puckista, keijusta, Lumikista. Lumikuningattaresta, Lumikuninkaasta ja Lumiprinsessasta. Morfeuksesta, Apollonista, Thanatoksesta, Eroksesta ja kolmesta kohtalottaresta.
Aava Meri, eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja, ajautuu yksityisetsiväksi. Hän selvittää kadonneen aviomiehen tapausta. Samalla hän tutkii henkistä valmennusta, meditaatiota ja auroja. Unia, runoja ja rakkautta. Jumalia, uhkauksia ja magiaa. Juttu mutkistuu, kun nuori nainen kuolee. Ja sitten kuolee toinenkin.
Jos kiinnostuit kirjasta, voit tilata sen osoitteesta www.kustannushd.fi .
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)