Tykkään

Olin eilen mieheni kanssa Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa musikaalia Miten menestyä vaivatta liike-elämässä.  Ja tykkäsin.

Musikaali oli erittäin ammattitaitoisesti ja sujuvasti toteutettu.  Hienoa, että Suomestakin löytyy taitavia näyttelijöitä, jotka osaavat sekä laulaa että tanssia.  Nuorta Tom Cruisea muistuttava pääosan esittäjä Antti Lang oli minulle aivan uusi tuttavuus, joka hoiti osansa chaplinmaisen mainiosti.  1960-luvulle sijoittuvan musikaalin tyylilaji näkyi tietysti myös puvuissa, mikä sai aikaan madmeniläisen vaikutelman.

Tykkään myös Juha Seppälän kirjasta Matka aurinkoon, jota olen paraikaa lukemassa.  Kirja on hieman epätavallisempaa Seppälää eli kertoo kolmen eri sukupolven naisista.   Joka sivulla on jotain hienoa: teräviä havaintoja, kiinnostavia pohdintoja, mustaa huumoria, nautittavia ilmaisuja.  Kiva lukea vaihteeksi kotimaista kirjallisuutta.

En seuraa pahemmin tosi-tv-ohjelmia.  Yhdestä olen kuitenkin jo monen kauden ajan nauttinut, nimittäin Muodin huipulle -ohjelmasta.  En voi ymmärtää, miten upeita vaatteita, todellista huippumuotia sen osanottajat pystyvät loihtimaan, vain parissa päivässä, pienellä budjetilla ja tarkasti annetun teeman mukaisesti!  Tuloksia ei voi kuin ihailla.


Elokuinen puutarha on kaunis ja vehreä.   On satanut (ei tarvitse kastella).  Ruoho ei enää kasva vimmatusti (ei tarvitse usein leikata).  Tämän kesän puutarhatyöt on oikeastaan kaikki jo tehty ( voi vain katsoa ja ihailla).  Tykkään!

Rientoja

Perustimme Anjan, Sirpan ja Liisan kanssa  Varjo-Wesoilijat-ryhmän paikallisessa Hugo-kahvilassa.  Sen tarkoituksena on kokoontua vuosittain elokuussa päivittämään kuulumisia.  "Yhdistykseen" liittyy  uusia jäseniä sitä mukaa, kun opet pääsevät koulustamme eläkkeelle ja haluavat tulla mukaan.   Hauska oli nähdä ja haastella mukavia. Puhuimme myös maailmanpolitiikan tilanteesta, joka huolestuttaa kaikkia.

Kuuluin lapsena kultapossukerhoon kuten varmaan moni ikäiseni.  Nyt olen liittynyt Kultaposse-kerhoon eli Helsingin Kaupunginteatterin perustamaan katsojayhteisöön, joka saa teatterilippuja edullisesti sitä vastaan, että kertoo mielipiteensä näytelmästä.  Maanantaina menemme mieheni kanssa katsomaan musikaalia  Miten menestyä vaivatta liike-elämässä.

Parina aamuna olen vääntäytynyt yhdeksältä ylös sängystä (ai ai että oli tokkurainen olo) ilmoittautuakseni kahdelle kurssille.  Eli rientoja on sitten tiedossa aamujoogan ja luovan kirjoittamisen muodossa.  Täytyy nyt varoa haalimasta liikaa aktiviteetteja.  Vähemmän on enemmän. :D

Ulkona sataa kaatamalla vettä.  Tällä viikolla kuulemma tulee sadetta koko kuukauden edestä.  Sade ei ole estänyt miestäni tekemästä päivittäistä pyörälenkkiään, mutta minua ei ole huvittanut pistää nenääni ulos.  Nyt voi hyvällä omallatunnolla syventyä kirjaan.  Tällä hetkellä luettavanani on Essi Kummun Lasteni tarina, joka on taidokkaasti kirjoitettu ja ilmeisen omaelämäkerrallinen.  Kirjastossa odottaa Espinosan kirja Pyydä luokse sun.  Kunhan sade laantuu, käyn hakemassa sen.

Lauantaina ovat luvassa perheemme jokasyksyiset  kualikiärylekekkerit, eli mieheni valmistaa pitkän kaavan mukaan suussasulavia kaalikääryleitä, joita syömään tulevat molemmat poikamme (sieltä kaukaa pääkaupungista). Kermalla ja siirapilla valellut kääryleet ovat sen verran tuhti ruoka, että niitä nautitaan vain kerran vuodessa.  Ja jälkiruuaksi leipäjuustoa (voissa ja kermassa paistettuna) ja lakkoja.  Syntisen hyvää!

Liikkeellä

Nyt olen sitten päässyt liikkeelle eli olen käynyt pari kertaa uimassa, pyöräilemässä ja sauvakävelyllä.  Pitäisi yrittää ajatella, että on ilo  (eikä velvollisuus) päästä liikkumaan.  Näin loppukesästä sitä suunnittelee  innoissaan syksyn varalle vaikka joka päiväksi jotain "harrastusta".  Täytyy nyt kuitenkin varoa, ettei sentään tee itselleen  lukujärjestystä eli aikatauluta tekemisiään liikaa (kun lukujärjestyksistä ja aikatauluista nyt on päässyt vihdoin eroon).

Voisi sitä kotonaankin harrastaa liikuntaa.  Minulla on kuusi Pilates- ja Putkisto-aiheista kirjaa (ja neljä DVD:tä), kuusi joogakirjaa (lempeä jooga, hathajooga, taukojooga, hormoniharmoniajooga jne.), neljä jumppakirjaa, kum-nye-kirja, viisi tiibetiläistä riittiä -kirja, kolme venyttelykirjaa, meditaatio- , mindfulness- ja rentoutus-DVD:itä, kymmenen mielenrauhaa-CD:tä jne.  Lisäksi olen kolmeen paksuun kirjaan liimannut satoja lehdistä leikkaamiani jumppa-yms. ohjeita.  Liikuntakaapistani (!) löytyy seitsemän erilaista jumppanauhaa, erikokoisia painoja ja jumppapalloja, kaksi tasapainolautaa, putkirulla yms.  Eli varustetaso on aikamoinen!  Eikun liikkeelle!

Liikkeellä on tänä kesänä ollut myös ennätysmäärä ampiaisia.  Johtuu kuulemma helteistä sekä siitä, että ne ovat jääneet vaille työtä kuningattaren kuoltua.  Vaikka pelkään ampiaisen pistoa, toimeettomien, yhteisönsä ja elämänsisältönsä  kadottaneiden ampiaisten  epämääräinen harhailu herättää minussa jollain oudolla tavalla sympatiaa ja sääliä.  Ampiaisparat!

Niin ikään liikkeellä on kaikenlaisia suurempiakin juttuja: avustus(?)rekkakolonna kohti Ukrainaa, Naton panssarivaunuja mahdollisesti Viroon, pakotteita ja vastapakotteita ...  Tuntuu hurjalta, mitä tästä oikein seuraa? Vuonna 1962  ollessani 8-vuotias muistan vanhempieni levottomuuden, kun he seurasivat Kuuban kriisin etenemistä.  Tuntuu, että nyt on ilmassa jotain samaa.  Ei voi muuta kuin toivoa, että nykyinenkin kriisitilanne ratkeaisi rauhanomaisesti.

Hidastamisen vaikeudesta

Se, että nyt on aikaa eikä tarvitse kiirehtiä, ei ole vielä oikein iskostunut mieleeni.  Takaraivossa on koko  ajan tunne, että jotain pitäisi tehdä ja suunnitella ja mennä sinne ja tänne.  Saako tässä nyt todellakin vain olla ja nauttia?  Olen aina ollut listaihminen eli rakastanut kaikenlaisten listojen laatimista.  Nytkin listalla on, että pitäisi pestä ikkunat, lukea se ja se kirja , aloittaa kuntoilu  (uusi 27-vaihteinen pyöräkin on juuri hankittu!), elvyttää ranskan kieli jne.

Helle on hellinyt mutta myös hillinnyt tekemisiä.  Kun sydän alkaa liikaa jumputtaa, ei voi muuta kuin hidastaa tahtia.  Yhtenä hidastajana minulla toimii ukkonen.  Median keksimän uuden sanahirviön mukaan taidan olla meteopaatti (=sääherkkä)  eli lähestyvä ukkonen aiheuttaa monenmoisia oireita: pääkipua, huonovointisuutta ja luiden kolotusta.  Eikä silloin voi kuin voipuneena lepäillä.

Ajattelin kuitenkin ottaa tämän ensimmäisen vuoden rennosti (jos vain onnistuu).  Eli tarkoitus on hyväksyä kaikenlainen epämääräinen henkinen ja fyysinen haahuilu.  Ruokaa pitää kuitenkin tehdä, siivota ja pestä pyykkiä, viedä hauvelia ulos ja leikata nurmikko.  Arkiset askareet muodostavat puitteet päivälle.  Ja nyt ne voi  tehdä zeniläisen tyynesti ja tiedostaen (mistä olen aina haaveillut :D).


P.S.  Kannatti tänään hidastella puutarhan kastelun kanssa.  Ukkonen toi mukanaan sateen, joka sopivasti ennätti kastella pihan ennen minua.

Uusia alkuja

Tapasin  maanantaina Helsingissä ystäväni Paulan.  Elokuvateatteri oli sopivan viileä paikka hellettä pakoillessa (samoin kuin Stockan terassi kylmän valkoviinilasillisen parissa).  Leffa oli Uusia alkuja, ja   viihdyttävä  kesäiseen New Yorkiin sijoittuva tarina vei mukanaan.  Musiikkielokuvan kaikki päähenkilöt olivat jollain tavoin musiikin kanssa tekemisissä ja saivat kipeiden vaiheiden jälkeen tilaisuuden panna elämänsä uusiksi ja aloittaa alusta.

Uuden alun saivat myös Harold ja hänen vaimonsa  Rachel Joycen kirjassa Harold Fryn  odottamaton toivioretki.  Eläkkeellä oleva Harold matkaa jalan Englannin halki katsomaan kuolemansairasta entistä työtoveriaan.  Samalla hän tekee matkaa itseensä ja menneisyyteensä.  Kirja  tarjoaa lukijalleen verkkaisen mutta samalla yllätyksellisen ja liikuttavan lukuelämyksen.  Suosittelen!

Uuden alun ovat saaneet myös monet kasvit pihassamme.  Jo hieman ränsistyneet keijunkukat kukoistavat saatuaan uuden, hieman varjoisamman paikan puutarhasta.  Aurinkonauhukset ja kärhöt  (Princess Kate ja Princess Diana) ovat tämän kesän uusia hankintoja ja kukkivat parhaillaan.  Leikattuani viime syksynä villiviinin ihan alas se innostui nyt kiipeilemään monin versoin pitkin säleikköä.

Uusi elämä käynnistyy hitaasti mutta varmasti omalla kohdallanikin.  Se ettei tarvitse tuijotella kelloa on kerrassaan mahtavaa.  Aikaiset aamut olivat minulle erityisen vaikeita, joten omaan tahtiin herääminen on todellista luksusta.  Hellettä voin syyttää vielä siitä, etten ole mitään kunnon liikuntaprojektia käynnistänyt. Sitä paitsi vasen käsivarteni on kipeytynyt kaikesta puuhailusta eli sitä täytyy hieman lepuuttaa.  Mutta hissun kissun eli hitaasti hyvä tulee. :D

Elo oloneuvoksettarena on alkanut

Ensimmäisessä blogissani otin selvää tunteista ja ajatuksista, joita viimeinen vuosi opettajana toi tullessaan.  Blogini auttoi minua luopumaan ja irtautumaan työelämästä.  Tässä järjestyksessä toisessa blogissani kerron ensimmäisestä vuodestani eläkkeellä.

Kesä- ja heinäkuu ovat olleet rentouttavaa ja puuhakasta aikaa.  Kylmä kesäkuu mahdollisti monia "siirtymärituaaleja" eli vanhojen materiaalien ja tavaroiden läpikäymistä ja hävitystä (osa sai tietysti kunnian tulla säilytetyksi "aarre"- ja muistolaatikoihin).   Lasten vanhoja kirjoja kuljetettiin säkkikaupalla sukulaisten ja tuttavien lapsille ja lastenlapsille.  Kymmenet pehmolelut, figuurit, vanhat kirjeet ja kortit yms. saivat kyytiä.  Vanhat kirjeet luettiin tietysti ensin (ja muisteltiin samalla kyynel silmäkulmassa ja hymy huulilla lapsuutta, nuoruutta ja aikuiseksi kasvamista :D).  Rikkinäiset huonekalut on korvattu uusilla ja  seinät saaneet uuden värin (sävyinä kalla, spa ja chablis).  Taulujen paikkaa on vaihdettu noin 20 kertaa.

Piällysmiehenä on toiminut etupäässä nuorempi poikamme, jonka mielestä meidän (mieheni ja minun) oli jo korkea aika päästä vanhasta eroon ja saada uudempaa tilalle.  Aviomies piti kyllä kiinni oikeudestaan seurata Brasilian jalkapallon MM-kisoja, joten  lepoa ja puuhaa oli sitten sopivassa suhteessa.  Ja sukulaisia ja ystäviäkin on ehditty tavata kotikiireistä huolimatta.

Ovat luvanneet koko elokuun jatkuvan helteisenä.  No, mikäs on oloneuvoksettarena helteistä nauttia,  puutarhakeinussa ja mukava kirja kädessä!