Kolmen koon sääntö

Nyt on sitten juhlittu LYK:n eli Lauttasaaren Yhteiskoulun seitsemänkymppisiä.  Mukava oli tavata entisiä luokkakavereita ja ihan uusiakin ihmisiä.  Ohjelman eteen oli nähty paljon vaivaa.  Oli koulun nykyisten oppilaiden musiikki- ja tanssiesityksiä mutta myös entiset oppilaat pääsivät lavalle.  Ira Kaspi lauloi jazzia, kosmologi Syksy Räsänen piti juhlapuheen Oppimisesta ja vapaudesta, europarlamentaarikko Heidi Hautala muisteli kouluaikoja, Taikuri Jari taikoi.  Juhlan juonsi Niina Nurminen.  Koko ilta oli hurjaa aikamatkailua, vuosikymmeneltä toiselle.  Mutta mukavaahan se muistelu oli. 

Eräs konsulttina toiminut entinen luokkatoveri kertoi pärjänneensä hyvin elämässä ja töissä kolmen koon säännöllä: kuntoilua, kulttuuria ja kivaa.  Ihan hyvä sääntö.  Jokainen voi sen kivan tulkita omalla tavallaan.  Itse ajattelisin, että se voisi olla jotain, joka on itselle mieluisinta ja tärkeintä.  Jotain, joka lisää elämänhalua ja tunnetta, että on kiva olla olemassa.

No, yksi kiva asia elämässäni on juuri tuo kulttuuri eli kaksi koota menevät osin päällekkäin.  Olin vastikään mieheni kanssa teatterissa eli katsomassa Kari Hotakaisen kirjoittamaa ja Martti Suosalon tähdittämää Palvelija-näytelmää.  Suosittelen.  Ja kahdessa konsertissa niin ikään olimme viime viikolla, molemmat Savoyssa: suomalainen Jarmo Saaren Republic vieraanaan Timo Lassy soitti omaperäistä jazzia ja yhdysvaltalainen Larkin Poe ns. juurimusiikkia.

Torstai-iltana pistäydyin Ellen lukijaillassa.  Päätoimittaja esitteli uusinta muotia, dj soitti musiikkia ja vieraat saivat maisteltavakseen uutuusjuomaa.  Ihan mielenkiintoista ja kivaa.

Ja pari hyvää kirjaakin on tullut luetuksi.  Taina Latvalan Ennen kuin kaikki muuttuu oli kuplivan kevyt mutta koskettava ja Elina Hirvosen Kun aika loppuu oli traaginen, järkyttävä ja koskettava.  Täysin erilaisia kirjoja mutta kumpikin ajatuksia herättäviä ja tunteisiin vetoavia.

Ja yhtä koota tässä jo kovasti odotellaan eli sitä rakasta kesää!

Kuplivaa

Dekkarini on ilmestynyt! Kävin juuri postista noutamasta ne 50 kirjaa, jotka sitouduin ostamaan.  Kustantaja myy loput 150.  Kyseessä on siis eräänlainen puolikustanne.  Mutta onpa kaunis kirja! Kansi on ihanan sinihämyinen eli siinä on kuvattuna juuri sellainen talvisen illan sininen hetki kuin Suomessa talvella tapaa olla.  Ja sitten siinä on luminen puisto, lumesta tehty sydän ja se maaginen taikaympyrä.  Kansi kuvastaa oikein hyvin sisältöä.

Eikä sisältökään hullumpi ole.  Kirjani ei ole kovin paksu: siinä on 160 sivua.  Tarina ei suostunut olemaan pidempi, vaan se ilmoitti, että nyt riittää.  Ei auttanut kuin laittaa tarinalle piste.  Mutta jatkan seuraavassa kirjassa Aava Meren seikkailuja.  Kunhan vedän ensiksi hieman henkeä.

Ilon kuplinnan lisäksi myös kevät aiheuttaa mukavaa kuplintaa.  Valoa alkaa jo olla kohtuullisesti (tosin äsken satoi rakeita).  Tulppaanit ovat  työntäneet maasta vartta ja muutama krookus kukkii.

Juhliakin on tiedossa.  Parin viikon kuluttua näen entisiä luokkatovereita, kun entinen opinahjomme, Lauttasaaren Yhteiskoulu, täyttää 70 vuotta ja järjestää hienot juhlat. Vappu ja äitienpäivä ovat tulossa ja vanhin poikani valmistuu (järjestämme hänelle valmistujaisjuhlat).  Matkakuume aiheuttaa positiivisia kuplia vatsassa eli Rooman-matka lähestyy.  Nuorempi poikamme tulee talo- ja koiravahdiksi.

Viime viikolla olimme äitini luona vieraisilla.  Tapansa mukaan hän oli varannut yllin kyllin kuohuvaa tarjottavien kanssa, ja olo oli sen jälkeen sangen kupliva koko päivän.