Kirjoitan, siis hengitän

Olen kirjoittanut 7-vuotiaasta eli kouluikäisestä.  Ja kymmenvuotiaasta tietoisesti, aluksi joululahjaksi saamaani päiväkirjaan.  12-vuotiaana kirjoitin näytelmiä ystäväpiirilleni.  Esitimme näitä näytelmiä koulun äidinkielen tunneilla (ihana opettajamme Topi Rankinen antoi perjantain iltapäivän äidinkielen tunnit käyttöömme) ja syntymäpäiväkutsuilla.  Kirjallisia tuotoksiani on myös mm. 13-vuotiaana kirjoitettu kirja Helen ei ole enää pikkutyttö (löysin sen kesän suursiivouksessa ja "suuressa hävityksessä" ).  Vaikka paljon hävitinkin, säästin kyllä nämä varhaiset kirjalliset tuotokset.  Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa, runoja, kertomuksia ja pieniä näytelmiä.  Ja nyt kun olen eläkkeellä, olen saanut päähäni kirjoittaa jotain hieman pidempää eli olen aloittanut dekkarista.

Kimmoke tähän tuli luovan kirjoittamisen kurssilta, johon olen siis tänä syksynä osallistunut,  Jokaisen piti kirjoittaa kertomus, ja luin omani viime kerralla.  Muutama osallistuja sanoi, että haluaisi tietää, miten se jatkuu.  Nyt olen sitten jatkanut.  Mutta jos ensimmäinen luku sujui helposti ja iloisissa merkeissä, niin nyt olen törmännyt muutamaan töyssyyn ja hidasteeseen. 

Itsekritiikki on iskenyt päälle.  Eli kaikenlaiset Onko tämä nyt ihan hölmö idea? ja Joku on varmaan näin jo kirjoittanut -jutut.  Kauhealta tuntuu ajatella, että olisi jotenkin naiivi.  Mutta ei sitä nyt halua kyyniseltäkään vaikuttaa.  Sitten sitä miettii, että jos ne (lukijat) ei tykkääkään tästä ja antavat murskakritiikkiä.  Toisaalta ideoita vilisee siinä määrin, että illalla (yöllä) on vaikea rauhoittua nukkumaan.  Ja unissakin kirjoittaa.  Alan näyttää jo ihan nääntyneeltä.  Hei, missäs ne leppoisat eläkepäivät olivatkaan?

Mieltäni rauhoittaakseni kaivoin tämän runon esiin :

"Tärkeintä on aina taide.
  Siitä elon polun kaide.
  Siksi olkoon tämä runo
  rikkeetön kuin kanan muno."  (Jukka Parkkinen)


Eli tärkeintä on, että on mukava kirjoittaa, muusta viis.

Julia Cameronin mukaan kirjailijat ovat
-taiteilijoita
-sanojen mestareita
.oman maailmansa haltijoita
-herkuttelijoita
-nautiskelijoita
-tyhjän paperin täyttäjiä
-elämän tarkkailijoita
-uuden maailman luojia
-onnellisia
-luovia


Taidanpa varata itselleni tuosta listasta muutaman eli hyvältä kuulostavat "herkuttelija" ja "tyhjän paperin täyttäjä". :D