Ollaanpa jo heinäkuussa. Nopeasti on kesä vierähtänyt, mutta toisaalta olen onnistunut nauttimaan ihanan pitkiltä (kuin lapsuudessa) tuntuneista kesäpäivistä. Paljon on satanut (ei ole tarvinnut kastella), mikä on mahdollistanut sen, että on hyvällä omallatunnolla voinut lukea kirjoja. Ja paljonpa olenkin lukenut, laidasta laitaan. Osaksi myös tietokirjallisuutta, toista dekkariani varten.
Joopa joo, Aava Meri on jälleen käynnistelemässä tutkimuksiaan. En tiedä, kesäkö ja rento olo vaikuttavat tunteeseen, että haluaisi kirjoittaa liioittelevammin ja pursuavammin kuin edellisessä kirjassa. Luin vastikään kirjan On ilo juoda teetä kanssasi, jonka juoni muuttui loppua kohden yhä epäuskottavammaksi mutta samalla hauskemmaksi ja irrottelevammaksi. Tekisi mieli kokeilla samaa. No, saa nyt sitten nähdä, onko kuiva huumori sittenkin minun juttuni vai jokin muu.
Olen myös löytänyt FB:n erilaiset yhteisöt, lähinnä kirjojen lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvät. Niitä on ollut hauska seurailla ja välillä myös osallistua keskusteluihin.
Ystäviä ja sukulaisia on tavattu ja pieniä matkoja (Porvooseen, Vihtiin, Helsinkiin ja Espooseen) tehty. Olo on virkistynyt eikä ollenkaan niin nuutunut kuin menneinä hellekesinä. Eläköön suomalainen kesä!
p.s. Tämä oli tämän blogin viimeinen teksti. Jatkan kirjoittelua kolmannessa blogissa nimeltä Lumousta etsimässä.
