Musiikkia ja lukuelämyksiä

Olen käynyt viime viikkoina kolmessa hyvin erityyppisessä konsertissa.  Savoy-teatterissa olimme mieheni kanssa kuuntelemassa La Chiva Gantiva -yhtyettä, joka oli ensivierailulla Suomessa. Yhtye koostui kolmesta kolumbialaisesta, ranskalaisesta, vietnamilaisesta ja kahdesta belgialaisesta muusikosta.  Heidän musiikkinsa on ns. maailmanmusiikkia, joka yhdistelee monenlaisia musiikkityylejä, joita ovat esimerkiksi lattarijazz, funk ja punk. Eli villi sekoitus ja meno oli myös vauhdikasta, elämäniloista ja energistä.  Konserttia voi pitää aurinkoisena vitamiiniruiskeena keskellä viileää maaliskuuta.

Musiikkitalossa oli Michel Legrandin trion, UMO:n ja Helsingin kaupunginorkesterin yhteiskonsertti.  Saimme kuulla kolmituntisessa konsertissa kuuluisan elokuvasäveltäjän erityyppisiä sävellyksiä, myös ne ihanat Cherbourgin sateenvarjot ja The Windmills of Your Mind. Jos tästä konsertista tuli nostalginen olo, niin vielä enemmän tuli kolmannesta konsertista eli Savoy-teatterin Sound & Furyn  Bread for Soul -konsertista. Siinä soitettiin Edward Vesalan musiikkia, joka oli niin seitsemänkymmentälukulaista.  Psykedeelisen musiikin kuvitukseksi seinään heijastettiin meditatiivista elokuvaa pilvistä, lumisateesta, virtaavasta vedestä, joiden seuraaminen vaivutti melkein transsiin.

Jotain samaa ajankuvaa oli myös Sadie Jonesin romaanissa Ehkä rakkaus oli totta. Hesari kiitteli sitä hurmaavaksi ja niin se olikin.  Romaani on nuoruuden kuvaus, sen kipeän ja ihanan nuoruuden.  Ja tietysti myös taiteilijaksi kasvamisen.

Muitakin hienoja kirjoja olen vastikään lukenut eli Leena Krohnin Erehdyksen ja Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset.  Leena Krohn on aina niin hyvä ja ajatuksia herättävä ja Juha Hurmeen filosofisesta keskusteluromaanista ei voinut olla pitämättä. Tässä muutama ajatus Hurmeen kirjasta:

"Hyvän kirjan lukeminen on taideteko.  Hyvä kirja tekee lukijasta taiteilijan.  Ellei osaa lukea hyvin, innostuneesti ja pelottomasti silloinkin, kun teksti sattuu olemaan outoa, ei ikinä opi kirjoittamaan eli elämään. Ilman lukijaa kirjallisia tekstejä ei olisi lainkaan.  Itse teksti on lukijalle tarjottu johtolankojen nippu, joka houkuttelee lukijan muokkaamaan mustien merkkien ketjun merkityksiksi."

Salaisuus nro 1 paljastuu eli haave toteutumassa

No niin, nelisen viikkoa ja sitten yksi elämäni suurimpia haaveita toteutuu.  Olen saanut kirjoitetuksi kirjan, ja se ilmestyy painosta neljän viikon kuluttua! Kustannus HD julkaisee sen.  Kirjani on dekkari nimeltään Lumiprinsessa ja taikaympyrä.  Alan vasta nyt tajuta, että tämä todella tapahtuu. Jihhuu, jippii!  Uskomatonta.  I did it.  I really did it.

 Kustannus HD:n Arto Pietilä on hyvä tyyppi, ja hänen kanssaan on ollut helppoa ja mielenkiintoista toimia. Hän piti etsivähahmostani (urbaanista seniorietsivästä Aava Merestä), joka on hänen mielestään monipuolinen ja mystinen henkilö. Dekkari puolestaan saa hyvälle mielelle, sisältää yllätyksiä ja on sujuvaa ja helppolukuista. Ja pientä (kuivaa) huumoriakin löytyy. Näin siis kustantajani Arto Pietilä.

Dekkarini miljöö on Helsinki. Tapahtumat sijoittuvat muun muassa Eiranrantaan, Kaivopuistoon, Kruununhakaan, Töölöön ja Lauttasaareen. Akateeminen kirjakauppa, Ritarihuone, Ooppera, Strindberg, Kaapelitehdas ja Hietaniemen uimaranta ovat tärkeitä tapahtumapaikkoja.  Helsinki on Aavan kaupunki, jossa hän liikkuu luontevasti kuin kotonaan.

Henkilöitä dekkarissani on ihan kunnioitettava määrä: Alex, Roope, Jani, Tuuli, Sini ja Annastiina.  Brigid, Ama ja Gaia. Lasse, Dolores, Mikael ja Minerva. Arja, Matti, Outi, Helmi, Vilma, Helena ja Linnea.   Heidän joukostaan löytyvät sekä ystävät että viholliset, uhrit ja syylliset.

Kirjassa puhutaan myös Belsassarista, Luciferista, valon enkelistä, Puckista, keijusta, Lumikista. Lumikuningattaresta, Lumikuninkaasta ja Lumiprinsessasta.  Morfeuksesta, Apollonista, Thanatoksesta, Eroksesta ja kolmesta kohtalottaresta.

Aava Meri, eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja, ajautuu yksityisetsiväksi.  Hän selvittää kadonneen aviomiehen tapausta. Samalla hän tutkii henkistä valmennusta, meditaatiota ja auroja.  Unia, runoja ja rakkautta.  Jumalia, uhkauksia ja magiaa.  Juttu mutkistuu, kun nuori nainen kuolee.  Ja sitten kuolee toinenkin.

Jos kiinnostuit kirjasta, voit tilata sen osoitteesta www.kustannushd.fi   .

Salaisuuksia

Minulla on salaisuus, mutta vielä en aio siitä kertoa.  En voi uskoa sitä todeksi, ennen kuin itse näen. Mutta salaisuuden paljastan kyllä joskus, hieman myöhemmin.

Onkin sitten jo maaliskuu. Olen jo pari kertaa puuhaillut puutarhassa, kun on ollut niin kaunista ja lämmintäkin. Uskomatonta, että jo näin aikaisin on keväistä.  Voihan se talvi vielä yllättää, mutta nyt on ihanan valoisaa ja keväisen tuntuista. Olimme viime viikolla mieheni kanssa Kaupunginteatterin Pengerkadun salissa katsomassa kolmen miehen näytelmää Ihanat naisemme.  Timo Torikka makasi enimmäkseen sammuneena näyttämöllä, mutta Pertti Sveholm ja Kari Heiskanen olivat oikein vakuuttaavia. Kyseessä oli moraalinen dilemma: auttaako ystävää hädässä vai ei. Ja se ei ollutkaan vähäinen ongelma vaan suuri: taatako alibi ystävälle, joka kuvitteli tappaneensa vaimonsa.

Maanantain luovan kirjoittamisen kurssilla käsiteltiin kirjallisuuden myyttejä. Erittäin mielenkiintoista, vaikka äidinkielen opettajalle aika tuttuakin. Ja sitten piti tietysti kirjoittaa jonkin myytin pohjalta. Itse kirjoitin aiheesta, miten lumi sai alkunsa (tai oikeastaan miksi lumi syntyi). Yksi kerta on kurssia vielä jäljellä.

P.S. Oikeastaan salaisuuksia onkin kaksi. Apua, vielä vaikeampaa pitää suu supussa.