lauantai 28. maaliskuuta 2015

Musiikkia ja lukuelämyksiä

Olen käynyt viime viikkoina kolmessa hyvin erityyppisessä konsertissa.  Savoy-teatterissa olimme mieheni kanssa kuuntelemassa La Chiva Gantiva -yhtyettä, joka oli ensivierailulla Suomessa. Yhtye koostui kolmesta kolumbialaisesta, ranskalaisesta, vietnamilaisesta ja kahdesta belgialaisesta muusikosta.  Heidän musiikkinsa on ns. maailmanmusiikkia, joka yhdistelee monenlaisia musiikkityylejä, joita ovat esimerkiksi lattarijazz, funk ja punk. Eli villi sekoitus ja meno oli myös vauhdikasta, elämäniloista ja energistä.  Konserttia voi pitää aurinkoisena vitamiiniruiskeena keskellä viileää maaliskuuta.

Musiikkitalossa oli Michel Legrandin trion, UMO:n ja Helsingin kaupunginorkesterin yhteiskonsertti.  Saimme kuulla kolmituntisessa konsertissa kuuluisan elokuvasäveltäjän erityyppisiä sävellyksiä, myös ne ihanat Cherbourgin sateenvarjot ja The Windmills of Your Mind. Jos tästä konsertista tuli nostalginen olo, niin vielä enemmän tuli kolmannesta konsertista eli Savoy-teatterin Sound & Furyn  Bread for Soul -konsertista. Siinä soitettiin Edward Vesalan musiikkia, joka oli niin seitsemänkymmentälukulaista.  Psykedeelisen musiikin kuvitukseksi seinään heijastettiin meditatiivista elokuvaa pilvistä, lumisateesta, virtaavasta vedestä, joiden seuraaminen vaivutti melkein transsiin.

Jotain samaa ajankuvaa oli myös Sadie Jonesin romaanissa Ehkä rakkaus oli totta. Hesari kiitteli sitä hurmaavaksi ja niin se olikin.  Romaani on nuoruuden kuvaus, sen kipeän ja ihanan nuoruuden.  Ja tietysti myös taiteilijaksi kasvamisen.

Muitakin hienoja kirjoja olen vastikään lukenut eli Leena Krohnin Erehdyksen ja Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset.  Leena Krohn on aina niin hyvä ja ajatuksia herättävä ja Juha Hurmeen filosofisesta keskusteluromaanista ei voinut olla pitämättä. Tässä muutama ajatus Hurmeen kirjasta:

"Hyvän kirjan lukeminen on taideteko.  Hyvä kirja tekee lukijasta taiteilijan.  Ellei osaa lukea hyvin, innostuneesti ja pelottomasti silloinkin, kun teksti sattuu olemaan outoa, ei ikinä opi kirjoittamaan eli elämään. Ilman lukijaa kirjallisia tekstejä ei olisi lainkaan.  Itse teksti on lukijalle tarjottu johtolankojen nippu, joka houkuttelee lukijan muokkaamaan mustien merkkien ketjun merkityksiksi."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti