Minulla on salaisuus, mutta vielä en aio siitä kertoa. En voi uskoa sitä todeksi, ennen kuin itse näen. Mutta salaisuuden paljastan kyllä joskus, hieman myöhemmin.
Onkin sitten jo maaliskuu. Olen jo pari kertaa puuhaillut puutarhassa, kun on ollut niin kaunista ja lämmintäkin. Uskomatonta, että jo näin aikaisin on keväistä. Voihan se talvi vielä yllättää, mutta nyt on ihanan valoisaa ja keväisen tuntuista. Olimme viime viikolla mieheni kanssa Kaupunginteatterin Pengerkadun salissa katsomassa kolmen miehen näytelmää Ihanat naisemme. Timo Torikka makasi enimmäkseen sammuneena näyttämöllä, mutta Pertti Sveholm ja Kari Heiskanen olivat oikein vakuuttaavia. Kyseessä oli moraalinen dilemma: auttaako ystävää hädässä vai ei. Ja se ei ollutkaan vähäinen ongelma vaan suuri: taatako alibi ystävälle, joka kuvitteli tappaneensa vaimonsa.
Maanantain luovan kirjoittamisen kurssilla käsiteltiin kirjallisuuden myyttejä. Erittäin mielenkiintoista, vaikka äidinkielen opettajalle aika tuttuakin. Ja sitten piti tietysti kirjoittaa jonkin myytin pohjalta. Itse kirjoitin aiheesta, miten lumi sai alkunsa (tai oikeastaan miksi lumi syntyi). Yksi kerta on kurssia vielä jäljellä.
P.S. Oikeastaan salaisuuksia onkin kaksi. Apua, vielä vaikeampaa pitää suu supussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti