Vielä on tätä vuotta jäljellä

Vuoden vaihtumiseen on vielä  kuutisen tuntia. Viime vuonna näihin aikoihin keräilin voimia koulutyöhön kevään loppurutistusta varten. Nyt ovat tunnelmat erilaiset: kepeät ja suorastaan hilpeät. Rivitalomme kuutosasunnon pikkupoika kävi äsken pimpauttamassa ovikelloa ja ojensi hämmästyneelle miehelleni kaksi komeaa amaryllistä. Olipa viehättävää; ilmeisesti kaikki talon paikalla olevat asukkaat saivat kukkia.

Joulu meni mukavasti oman perheen kesken. Söimme ihan perinteisen suomalaisen jouluaterian kinkkuineen, laatikoineen ja rosolleineen. Kyllä ne aina maistuvat, kerran vuodessa. Ja sitten pelattiin traditionaalisesti lautapelejä. Olin hankkinut kaksi uutta peliä. Toinen oli onnistunut ja ratkiriemukas (Entä jos olisit?), toisen ohjeet taas olivat niin kummalliset, sekavat ja pikkutarkat, ettei niistä ottanut selvää eli pelaamatta jäi.

Lauantaina kävimme Stockalla pitsalla ja sen jälkeen Maximissa katsomassa Mike Leighin elokuvan Mr. Turner. Elokuva oli hidastempoinen mutta visuaalisesti kaunis. Taidemaalari oli hieman groteski ja öykkärimäinen hahmo. Valon maalarina hän oli tietysti vailla vertaansa. Istuimme teatterisalissa 1, joka aiotaan kuulemma hävittää hotellin tieltä. Se on sääli, sillä Maxim on yksi harvoja perinteisiä elokuvateattereita, joita Helsingissä enää on jäljellä.

Olen saanut dekkariani kirjoitetuksi noin puoleen väliin. Eilen innostuin kirjoittamaan yöllä, joten nukkumisesta sen jälkeen ei tahtonut tulla mitään. Tunteeni ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä olen kirjoittamisjälkeeni hyvinkin tyytyväinen ja sitä mieltä, että hyvä, ellei loistava, tulee. Välillä sitä sitten rypee alhossa ja ajattelee, että näinköhän tämä jää kesken. Mutta olen päättänyt saada sen valmiiksi. Eli tässä tulikin jo yksi uudenvuodenlupaus tehdyksi!

"Aalloilla on kiire rantaan
 kiville kuiskimaan
 pilvillä on kiire
 vuorten syliin
 päänsä painamaan
 lokilla kiire kallionkoloon
 toisen linnun luo
 vaan minulla, minulla
 ei enää minnekään."

Anja Snellman (Laulu)

All kinds of everything

Viime viikolla olin Katajanokalla Elokuvasäätiön elokuvateatterissa katsomassa Kätilö-elokuvan raakaversiota, osana testiyleisöä. Olen lukenut Katja Ketun kirjan, johon elokuva perustuu, ja pidin kovasti tuosta verevästi ja aistimusvoimaisesti kirjoitetusta teoksesta. Sodan julmuuksien ja veristen tapahtumien keskeltä nousee hyljeksityn suomalaisnaisen ja saksalaisen SS-upseerin kaikki esteet ruhjova rakkaustarina. Nainen, Johanneksen Villisilmäksi kutsuma, kiroaa rakkautta, jolle ei mitään mahtanut. Sillä rakkaus on niin väkevä voima, että se voitti piikkilangat, joukkohaudat, vankileirit, raiskaukset, tappamisen ja kuoleman. Hienosti oli elokuva tavoittanut kirjan tunnelman ja hengen.

Maanantaina  näin Anna-lehden järjestämässä ennakkonäytöksessä Pride-leffan, joka oli myös koskettava ja todellisuuteen perustuva. Walesilaisten kaivosmiesten asettuminen elokuvan lopussa tukemaan homoja ja lesboja oli värikkäiden tapahtumien huipentuma ja nostatti kyyneleet silmiin.

Perheemme joulukonsertti oli tänä vuonna Fibon eli Suomalaisen barokkiorkesterin konsertti Ritarihuoneella. Ohjelmassa olivat Corellin Joulukonsertto ja Bonin joulukantaatti, jossa lauloi kaksi miessopraanoa. Kirkasta, kaunista ja jouluista musiikkia.

Aivan uuteen teatteriin tutustuin tiistai-iltana, kun olin teatteri Reippaan Irman esityksessä nimeltä Ilo Galleria Forum Boxissa Ruoholahdessa.  Iloa käsiteltiin absurdisti, mielikuvituksellisesti ja tunteisiin vetoavasti myös surun ja masennuksen näkökulmasta. Nuorekasta ja vauhdikasta teatteria.

Juhlittukin on. Äitimme 90-vuotissynttärit onnistuivat hienosti ja kiva oli nähdä sisariakin pitkästä aikaa. Tapasin eilen Helsingissä myös Ailan ja Leenan, jotka ovat entisiä työtovereita koulusta.  Lounastimme Savotassa ja kaffet nautittiin Akateemisen Aalto-kahvilassa.

Nyt on aika rauhoittua valmistelemaan joulua. Silli on jo maustumassa ja kinkku hankittu. Joulukuusi on koristeltu ja amaryllis avautunut.


"Aika on tuuli
 päivät kahisevat pois
 viistot puut merkkejä tiellä.

Yömme pimeimmillään
 maa, meri ja taivas jäässä:
 Sana syntyy talveen
 jumalainen joulu.

 Hiljaisissa äänissä
 valkeus kirkkaimmillaan:
 kaikilla teillä soivat kellot."

Tyyne Saastamoinen

Uneen aika vaipuu

Olin viime perjantaina katsomassa Kaapelitehtaalla Hurjaruuthin  Talvisirkusta Uni. Unen irrationaalinen logiikka oli teemana yltäkylläisessä ja visuaalisesti kauniissa ja kiehtovassa esityksessä. Pyjamiin pukeutuneet sirkuslaiset esittivät taitavia ja runollisia temppuja, joista nauttivat sekä lapset että me lapsenmieliset näin joulun alla. Pistäydyimme myös Ornamon design-myyjäisissä, joissa oli niin paljon kaunista ja tyylikästä tavaraa myytävänä, että olisin halunnut ostaa kaikki. Onneksi oli mies estäjänä. Kyllä on Suomessa taitavia muotoilijoita ja taiteilijoita.

Olen kirjoittanut vähän yli 70 sivua dekkariini. Nyt on tuumaustauko menossa eli työn alla on uusien käänteiden miettiminen tarinaan. Aikamoista puuhaa tuo kirjoittaminen. Ihailuni kirjailijoita kohtaan on kasvanut entisestään. Olen myös kirjoittanut pienen puheen äidilleni, jonka yhdeksänkymppisiä juhlitaan ensi sunnuntaina.  Todella kunnioitettavan korkeaan ikään on äitikultamme päässyt.

Olen lukenut viime aikoina kaiken maailman kirjoitusoppaita, ihan mielenkiinnosta, ja kyllähän mieleenkin jää yhtä sun toista.

Eräässä kirjassa listattiin kirjallisuuden tärkeimmät motiivit (aiheet):

-aisankannattaja
-amatsoni
-Arkadia
-aviouskollisuus
-ennustus
-erakko
-huijari
-hölmöläinen
-ihmisvihaaja
-insesti
-isän etsiminen
-jumalantuomio
-kaksintaistelu
-kaksoisolento
-kapina
-kerjäläinen
-kotiinpaluu
-kullanhimo
-marttyyri
-naisenryöstö
-paholaispakti (= sopimus paholaisen kanssa)
-peluri
-poikkeavuus
-manalassakäynti
-miehuuskoe
-saarelaisuus
-syrjähyppy
-veijari
-verikosto
-ystävyydenosoitus

Ja dekkarin kirjoittajia ohjeistettiin otsikolla Näille poliisi nauraa:

-yksityisetsivän kotietsintä
-ympärivuorokautinen poliisi
-rikoskomisario kenttätöissä
-kotikuulustelu
-poliisi, joka hakee epäillyn yksin keskellä yötä
-karkailevat konnat

Teekupponen on  edelleen  hyvä kirjoittamisen seuralainen.

"Kun on kylmä, tee lämmittää.
 Jos on kuuma, tee viilentää.
 Kun olet alakuloinen, tee piristää,
 ja kun olet kiihtynyt,
 se rauhoittaa."    Gladstone, brittiläinen pääministeri

Aika on loputonta keijujen tanssia

Olin katsomassa kaupunginteatterin Elsa-studiossa Helsinki Dance Companyn tanssisatua Keijukaisneuvos Koo.  Keijukaisneuvos Koo oli kirjoittanut kirjan viikonpäiväkeijuista ja ajan olemuksesta, joka hänen mukaansa on loputonta keijujen tanssia.  Hurmaavia olivat kaikki keijut, samoin kuin satumetsä, mielikuvitukselliset asut ja valoilla leikittely.  Yleisön lapset olivat innoissaan, ja aikuisten silmä välillä kostui, sillä esityksessä oli oma filosofinen sanomansa myös aikuisille.

Maanantaikeijun oli vaikea saada itseään liikkeelle, mutta lopulta se onnistui.  Tiistaikeiju löysi itsensä joka tiistai uudelleen, mutta sen oli välillä vaikea vastata sisältään nouseviin odotuksiin ja vaatimuksiin.  Keskiviikkokeiju oli muiden keijujen puristuksessa, mutta luovana se pystyi rikkomaan rajojaan.  Torstaifauni lempeänä rakastui helposti, mutta tarpeellinen annos kiukkua piti sen aisoissa.  Perjantai oli viehkeä, rakastettava ja taiteellinen, mutta auttamattoman lyhytmuistinen.  Lauantaikeiju tunki itsensä joka väliin esitystä, sillä se halusi, että olisi aina lauantai.  Lauantaina se halusi kuitenkin levätä.  Keijukaisneuvos Koon suosikki oli sunnuntai, joka osasi lentää ja nauttia elämästä.

Lopussa kaikki viikonpäiväkeijut tanssivat yhdessä, ja keijukaisneuvos Koo muistutti, että kaikki viikonpäivät ovat tarpeellisia, sillä jossakin vaiheessa elämää huomaa, että jokainen päivä on arvokas.

Tämän syksyn joogat on joogattu ja luovan kirjoittamisen kurssin viimeinen ilta oli eilen.  Kun katsoo ulos, on pimeää.   Mutta valoa kohtihan tässä suunnistetaan koko ajan.

Yö ei luokses jää,
se aina ohi käy,
miljoonin tähdin vaikka
sen taivaalle kiinnittää.
Sen vaikka tuulella sitoisi,
kuun soljella kiinnittäisi,
yö ei luokses jäisi.
Kuin suru se häviää,
et kahlitse sävelmää.

Eleanor Farjeon