Vuoden vaihtumiseen on vielä kuutisen tuntia. Viime vuonna näihin aikoihin keräilin voimia koulutyöhön kevään loppurutistusta varten. Nyt ovat tunnelmat erilaiset: kepeät ja suorastaan hilpeät. Rivitalomme kuutosasunnon pikkupoika kävi äsken pimpauttamassa ovikelloa ja ojensi hämmästyneelle miehelleni kaksi komeaa amaryllistä. Olipa viehättävää; ilmeisesti kaikki talon paikalla olevat asukkaat saivat kukkia.
Joulu meni mukavasti oman perheen kesken. Söimme ihan perinteisen suomalaisen jouluaterian kinkkuineen, laatikoineen ja rosolleineen. Kyllä ne aina maistuvat, kerran vuodessa. Ja sitten pelattiin traditionaalisesti lautapelejä. Olin hankkinut kaksi uutta peliä. Toinen oli onnistunut ja ratkiriemukas (Entä jos olisit?), toisen ohjeet taas olivat niin kummalliset, sekavat ja pikkutarkat, ettei niistä ottanut selvää eli pelaamatta jäi.
Lauantaina kävimme Stockalla pitsalla ja sen jälkeen Maximissa katsomassa Mike Leighin elokuvan Mr. Turner. Elokuva oli hidastempoinen mutta visuaalisesti kaunis. Taidemaalari oli hieman groteski ja öykkärimäinen hahmo. Valon maalarina hän oli tietysti vailla vertaansa. Istuimme teatterisalissa 1, joka aiotaan kuulemma hävittää hotellin tieltä. Se on sääli, sillä Maxim on yksi harvoja perinteisiä elokuvateattereita, joita Helsingissä enää on jäljellä.
Olen saanut dekkariani kirjoitetuksi noin puoleen väliin. Eilen innostuin kirjoittamaan yöllä, joten nukkumisesta sen jälkeen ei tahtonut tulla mitään. Tunteeni ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä olen kirjoittamisjälkeeni hyvinkin tyytyväinen ja sitä mieltä, että hyvä, ellei loistava, tulee. Välillä sitä sitten rypee alhossa ja ajattelee, että näinköhän tämä jää kesken. Mutta olen päättänyt saada sen valmiiksi. Eli tässä tulikin jo yksi uudenvuodenlupaus tehdyksi!
"Aalloilla on kiire rantaan
kiville kuiskimaan
pilvillä on kiire
vuorten syliin
päänsä painamaan
lokilla kiire kallionkoloon
toisen linnun luo
vaan minulla, minulla
ei enää minnekään."
Anja Snellman (Laulu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti