Olin viime viikolla mieheni kanssa Klubiteatterissa katsomassa Ihan kusessa -näytelmää, jossa Lari Halme yksin näytteli kaikki 30 roolia. Esitys kesti kaksi tuntia ja oli yliveto! Olen nähnyt Kiviä taskussa -näytelmän, jossa kaksi näyttelijää teki saman, mutta ensimmäisen kerran yksi ainoa näyttelijä loi suvereenisti illuusion suositun ravintolan kulisseissa tapahtuvista tilanteista. Ja teki sen hauskasti ja uskottavasti. Uskomaton suoritus.
Sunnuntaina olimme koko perhe brunssilla ja sen jälkeen katsomassa Birdman-leffaa, jota luonnehdittiin mustaksi komediaksi. Ja roolin vetämisestä oli siinäkin kyse eli leffan kuusikymppinen päähenkilö Riggan Thomson oli jäänyt Birdman-roolin vangiksi ja yritti vimmatusti pyristellä siitä pois. Katsoja pääsi tässäkin ikään kuin kurkistamaan kulisseihin: mitä tapahtuu, kun teatteriesitystä valmistellaan. Elokuvasta saattoi löytää myös syvällisiä merkityksiä taiteen teosta yleensä ja taiteen ja kritiikin suhteesta, jos halusi. Nautinnollinen katsomiselämys.
Paikalliseen teatteriin kävin tutustumassa, kun eräs kirjoittamiskurssilainen kertoi esiintyvänsä Kuuden naisen loukussa -näytelmässä ja kehotti tulemaan katsomaan. Ja hauska olikin tuo farssi ja luontevasti näyttelivät harrastelijanäyttelijät. Kuulemma erittäin suosittua: näyttelijöitä oli kurssille ilmoittautunut yli 40. Näytelmän oli ohjannut Lea Hirvasniemi-Haverinen.
Olen pitkästä aikaa innostunut kirjoittelemaan runoja. Voi todella sanoa, että inspiraatio iski eilen illalla eli valmiiksi tuli yli 10 runoa. Ne vaikuttivat päivänvalossakin ihan kelvollisilta. Ehkä niitä leimaa tietty vanhanaikaisuus, sillä minä en taida mahtua nykyrunoilijan muottiin eli rooliin. Haluan, että runo on suhteellisen selkeä, vaikka voi se silti olla monimerkityksinen. En ole ihan päässyt jyvälle nykyrunoista, vaikka olen kovasti yrittänytkin. Joten taidanpa suosiolla tyytyä hieman vanhanaikaisemman runoilijan rooliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti