On ollut jo pitkään tyyntä ja harmaata. Eli ihan mukavaa marraskuun säätä siis. Olen päässyt vauhtiin dekkarin kirjoittamisessa. Ateljeekriitikkona toimii mieheni. Testaan hänellä, jaksaako tarinaa lukea, onko siinä päättömyyksiä tai epäjohdonmukaisuuksia tai onko juoni liian koukeroinen. Mies on pääsääntöisesti pitänyt lukemastaan mutta arvelee, että hahmottaa kokonaisuuden paremmin vasta, kun saa lukea koko tarinan. Niinhän se on. Vasta noin 30 sivua valmiina, joten vielä ehtii tapahtua.
Kirjoittamiseni ovat mukavasti katkaisseet erityyppiset menot (eikös se niin mennyt, että eläkeläisellä on aina kiire :D). Sunnuntaina olimme Helsingissä poikiemme kanssa, ensin brunssilla Stockan kahdeksannessa, sitten leffassa. Tennispalatsin salissa 1 katsoimme (ja jännitimme, ainakin minä) leffan nimeltä Interstellar, joka on dystopiatarina. Alituiset tuulet ja kuivuus tekevät ilman vaikeaksi hengittää, ja ihmiset kuolevat hitaasti tukehtumalla. Lisäksi uhkaa ruuan loppuminen, koska vilja homehtuu. On siis etsittävä uusi asuinpaikka joltain muuta planeetalta. Ja pääosa leffasta tapahtuukin sitten maapallon ulkopuolella, tähtien välissä. Ajatuksia herättävä elokuva.
Einsteinin rikos Helsingin kaupunginteatterissa oli niin ikään pohtimaan herättelevä. Santeri Kinnunen pörröpäisenä Einsteinina oli yllättävän taidokas, ja tätä kahden miehen (kulkurin ja Einsteinin) keskustelunäytelmää seurasi kiinnostuneena. Näytelmän kolmas henkilö, FBI:n agentti, jäi pelkäksi karikatyyriksi, niin kuin tarkoitus varmaan oli.
Musiikkitalossakin on käyty, kahdessa aivan erilaisessa konsertissa. Ensimmäinen oli UMO:n ja Sibelius-Akatemian jazz-konsertti, jossa oli kuultavana aivan uudentyyppistä, sävellyskilpailun satona syntynyttä musiikkia, esimerkiksi Sampo Kasurisen Suklaasinfonia, Visa Mertasen Balkan Express, Teemu Takasen Here Waiting For You ja Ville Vannemaan Happy Walk. Ja Helsingin kaupunginorkesteri puolestaan soitti Anton Brucknerin kuudennen sinfonian, jota ei kuule kovin usein: pateettisen mahtavaa ja korvia hivelevää romantiikan ajan musiikkia.
Musiikkia oli myös kirjoittamiskurssilla viime maanantaina eli kirjoitimme musiikin pohjalta. Vaikka musiikkinäytteet olivat kaikille samat, sen tuloksena syntyi aivan erilaisia ja toisistaan poikkeavia tekstejä. Niitä sitten luimme toisillemme ääneen. Ihanaa.
Olen pohtinut paljon myös kirjoittamista. Christopher Brokerin mukaan kaikki menestysteokset perustuvat seitsemän perustarinan muunnokseen, jotka ovat
-pahan voittaminen
-köyhyydestä rikkaaksi
-totuuden etsiminen
-matkalle lähtö ja paluu
-komedia
-tragedia
-uudelleensyntyminen
Nämä ovat niin yleisiä teemoja, että varmaan maailman kaikista kirjoista voi ne löytää.
Hesarista puolestaan olen joskus napannut nämä ohjeet:
Jos haluat kirjailijaksi
-lue paljon
-kirjoita paljon
-lueta toisella
-opettele muokkaamaan
-älä kopioi muita
-älä selitä
-satsaa alkuun
-ole kunnianhimoinen
-hanki sanottavaa
-usko itseesi
Ihan hyviä ohjeita. Tiedä sitten, miten hyvin ne sopivat dekkarin kirjoittamiseen.
Kirjoittaessa ja tuumaustaukojenkin aikana paras virkistyskeino on teen nauttiminen:
"Teen nauttiminen keventää mieltä,
selventää ajatuksia,
vähentää henkistä ja ruumiillista ahdistusta ja
saa aikaan sellaisen mielenrauhan,
että kaikki maalliset huolet voi joksikin aikaa
heittää pois mielestään."
Teekeisari Hui Tsung
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti