Olipa suloinen päivä! En tehnyt mitään. Oi ihana joutilaisuus! Nukuin kello 13:een ja olisin nukkunut vieläkin kauemmin, ellei mieheni olisi tullut herättämään. En saanut puetuksi, vaan aamutakkiin kietoutuneena vaeltelin kotona ja enimmäkseen laiskottelin.
Istuskelin puutarhan terassilla auringonlämmössä. Olin täydellisessä satori-tilassa (=vapautuneena maallisista murheista). En jaksanut huolestua, vaikka vuodevaatteet ja kroppani olivat herättyäni täynnä purkkaa (lakana pakastimeen ja kynsilakanpoistoaineella selkä ja vatsa puhtaaksi). Eilistä keittoa oli ruuaksi eikä siis tarvinnut lähteä kauppaan. Mies vei hauvelin ulos.
En jaksanut lukea mitään. Eilen luettu kypsyi päässäni. Se oli Pekka Kejosen Kertakäyttösatori. Nimi viitannee kaiketi tähän ainokaiseen elämäämme. Kirja sisälsi aforismeja ja oli viisasta luettavaa. ("Aika kuluu ilman ajankuluakin." "Tulla joksikin ei ole tärkeätä. Tulla siksi mitä on, on." "Yksityistä elämäsi vihdoinkin itsellesi." "Ei ainoastaan elämä vaan sen jokainen hetki on kerrallinen.")
En jaksanut avata radiota enkä televisiota. En ottaa yhteyttä keneenkään. En suunnitella tai miettiä syntyjä syviä. Apua, eihän tällainen voi kestää tai jatkua ikuisuuksiin! Illansuussa ajattelin, että blogipostaus voisi olla tämän päivän aikaansaannokseni. Tässä se siis on, ole hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti