Se, että nyt on aikaa eikä tarvitse kiirehtiä, ei ole vielä oikein iskostunut mieleeni. Takaraivossa on koko ajan tunne, että jotain pitäisi tehdä ja suunnitella ja mennä sinne ja tänne. Saako tässä nyt todellakin vain olla ja nauttia? Olen aina ollut listaihminen eli rakastanut kaikenlaisten listojen laatimista. Nytkin listalla on, että pitäisi pestä ikkunat, lukea se ja se kirja , aloittaa kuntoilu (uusi 27-vaihteinen pyöräkin on juuri hankittu!), elvyttää ranskan kieli jne.
Helle on hellinyt mutta myös hillinnyt tekemisiä. Kun sydän alkaa liikaa jumputtaa, ei voi muuta kuin hidastaa tahtia. Yhtenä hidastajana minulla toimii ukkonen. Median keksimän uuden sanahirviön mukaan taidan olla meteopaatti (=sääherkkä) eli lähestyvä ukkonen aiheuttaa monenmoisia oireita: pääkipua, huonovointisuutta ja luiden kolotusta. Eikä silloin voi kuin voipuneena lepäillä.
Ajattelin kuitenkin ottaa tämän ensimmäisen vuoden rennosti (jos vain onnistuu). Eli tarkoitus on hyväksyä kaikenlainen epämääräinen henkinen ja fyysinen haahuilu. Ruokaa pitää kuitenkin tehdä, siivota ja pestä pyykkiä, viedä hauvelia ulos ja leikata nurmikko. Arkiset askareet muodostavat puitteet päivälle. Ja nyt ne voi tehdä zeniläisen tyynesti ja tiedostaen (mistä olen aina haaveillut :D).
P.S. Kannatti tänään hidastella puutarhan kastelun kanssa. Ukkonen toi mukanaan sateen, joka sopivasti ennätti kastella pihan ennen minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti