Perustimme Anjan, Sirpan ja Liisan kanssa Varjo-Wesoilijat-ryhmän paikallisessa Hugo-kahvilassa. Sen tarkoituksena on kokoontua vuosittain elokuussa päivittämään kuulumisia. "Yhdistykseen" liittyy uusia jäseniä sitä mukaa, kun opet pääsevät koulustamme eläkkeelle ja haluavat tulla mukaan. Hauska oli nähdä ja haastella mukavia. Puhuimme myös maailmanpolitiikan tilanteesta, joka huolestuttaa kaikkia.
Kuuluin lapsena kultapossukerhoon kuten varmaan moni ikäiseni. Nyt olen liittynyt Kultaposse-kerhoon eli Helsingin Kaupunginteatterin perustamaan katsojayhteisöön, joka saa teatterilippuja edullisesti sitä vastaan, että kertoo mielipiteensä näytelmästä. Maanantaina menemme mieheni kanssa katsomaan musikaalia Miten menestyä vaivatta liike-elämässä.
Parina aamuna olen vääntäytynyt yhdeksältä ylös sängystä (ai ai että oli tokkurainen olo) ilmoittautuakseni kahdelle kurssille. Eli rientoja on sitten tiedossa aamujoogan ja luovan kirjoittamisen muodossa. Täytyy nyt varoa haalimasta liikaa aktiviteetteja. Vähemmän on enemmän. :D
Ulkona sataa kaatamalla vettä. Tällä viikolla kuulemma tulee sadetta koko kuukauden edestä. Sade ei ole estänyt miestäni tekemästä päivittäistä pyörälenkkiään, mutta minua ei ole huvittanut pistää nenääni ulos. Nyt voi hyvällä omallatunnolla syventyä kirjaan. Tällä hetkellä luettavanani on Essi Kummun Lasteni tarina, joka on taidokkaasti kirjoitettu ja ilmeisen omaelämäkerrallinen. Kirjastossa odottaa Espinosan kirja Pyydä luokse sun. Kunhan sade laantuu, käyn hakemassa sen.
Lauantaina ovat luvassa perheemme jokasyksyiset kualikiärylekekkerit, eli mieheni valmistaa pitkän kaavan mukaan suussasulavia kaalikääryleitä, joita syömään tulevat molemmat poikamme (sieltä kaukaa pääkaupungista). Kermalla ja siirapilla valellut kääryleet ovat sen verran tuhti ruoka, että niitä nautitaan vain kerran vuodessa. Ja jälkiruuaksi leipäjuustoa (voissa ja kermassa paistettuna) ja lakkoja. Syntisen hyvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti